Sattuu ja tapahtuu

8vk ensimmäinen metsälenkki mökillä

Ampiaisen pisto ja turvonnut kuono ;(

Ilmeisesti ampiainen pääsi yllättämään. Tomera, utelias pentu työntää nokkansa joka paikkaan, näin kävi sitten marjapensaan alla. Puolen tunnin kuluttua ulkoilusta yläsilmäluomet turposi, ensin toinen silmä muurautui umpeen, kohta sen jälkeen toinen. Sitten oli vuorossa kuonon turpoaminen. Valkoinen osa kuononpäästä näytösti lähinnä lumipallolta. Ulkoilusta oli nyt kulunut reilu tunti. Soitimme päivystävälle eläinlääkärille ja hän määräsi ensiavuksi puolikkaan kyytabletin.
Tuska oli valtava, kutitti ja itketti. Yö meni sairaanhoitajana. Onneksi kyytabletti helpotti oloa niin, että tunnin päästä pentu torkkui pieniä unia ja kutina rapsuttelu oli vähäisempää.
Seuraavana päivä töistä palatessani huomasin pennun olevan itkuinen ja levoton. Lapset kertoi Aapon nukkuneen lähes koko päivän. Lähdimme siis päivystykseen.
Aapo sai kaksi kipupiikkiä ja antibiootti kuurin. Oli siis oikeasti kipeä ja paukamia oli pitkin kuonoa ja selkää. Paukamat säilyi vielä kolme päivää pistoksen jälkeen.
Lääkäri halusi ottaa verikokeen kun havaitsi miten heikossa kunnossa Aapo oli. Ja diagnoosi oli keskivaikea anemia. Järkytyshän se oli kaikille. Lääkäri ehdotti että lähtisimme helsinkiin yliopistolliseen eläinsairaalaan. Olin kotihoidon kannalla, joten jäimme kotiin. Aapo virkosi ihan eri koiraksi mitä oli ollut aiemmin. Yö meni riekkuessa ja valvoessa. Ajattelin että nyt pentu heräsi henkiin. : ) Helpotus sinäänsä.
Kävimme kontrollissa ja arvot eivät ollut juurikaan muuttuneet, mutta eri lääkäri oli sitä mieltä että ei olisi syytä huoleen, koska veriarvot taulukoissa on aina aikuisen koran viitearvoja. No,nyt jäädään odottamaan ja otetaan verikoe taas kun mennään rokotukseen ja selvitetään sisätauti lääkäriltä siihen menessä pentukoiran raja-arvot anemiaan.
Anemiasta tulee mieleen apaattinen ja väsynyt potilas. Aapo on ollut pienestä asti kovin paljon nukkuva ja huonosti syövä itkuinen pentu. Kun emän luona kävimme pentuja katsomassa, niin silloinkin Aapo uikutti koko ajan... Vaihdoimme diagnoosin jälkeen ruokamerkkiä ja lisättiin ruokaan jauhelihaa ja piimää, raejuustoa tai kernaviiliä. Ruokahalu muuttui vaihdoksen myötä hyväksi. Minun mielestä Aapo on nyt ihan normaali pikkupentu. Aika näyttää miten meille käy. Jos punasolu määrä ei kohoa, niin onko voimia ajohommiin.. Toivotaan että kaikki on hyvin ja saadaan Aaposta uusi kilvankäviä ;)