10 viikkoa, valokuvausmallina

Juhannus herkkua

Ihmislapset herkuttelee juhannuksena, miksi ei koiravauvakin. Naudan ydinluu maistui hyvältä, hampaat sai töitä ja mukavaa oli :)

Makoisaa Juhannusta!

Ajokoiranuoret

Jussi 10v, tuleva ajokoiramies? Viihtyyvät hyvin keskenään ja Jussi veti pennut puoleensa mangneetin lailla kun pentuetta käytiin katsomassa. Hänen syliin pakkautui viisikin pentua yhtäaikaa.

Jussi ja Aapo metsässä

Anni 11v ja Aapo nauttiivat toistensa lämmöstä.

Ajokoirakin tarvitsee lämpöä ja rakkautta. Minä lapsena kuulin kuinka ajokoiramiehet väittivät että koiraa ei saa pitää hyvänä, ei opettaa temppuja saati nukuttaa vieressä... Nämä neuvot kun unohti ja antoi rakkautta, niin sai ihanan sydänystävän ja samalla kilvan käviän joka toimi metsässä kuin unelma <3

Anni ja Aapo auringossa

Santerin ja Aapon yhteiskuvaa odotellaan, on niin nopea liikkeinen poika, ettei pysähdy edes kameran eteen...

Mitä äiti edellä sitä tyttö perässä???

Ajokoiraharrastus on varmasti muuttanut muotoaan jotenkin viidentoista vuoden aikana? Vai onko? Voi olla että samalla kaavalla mennään. Joitain muutoksia tietysti salaa toivon koehommissa tapahtuneen, mutta se jää nähtäväksi... Sen näkemisen aika toivottavasti vielä tulee. 

Koirahommat vei minut mennessään 11vuotiaana. Nyt tyttäreni on saman ikäinen kun minä olin silloin kun sain ensimmäisen koirani, Samban. Siitä lähtien oltiin paita ja perse. Katsotaan toistaako historia itseään. Näyttelyt ja ajokokeet oli mahtavia reissuja. Siellä se pikkuinen tyttö viihtyi ukkojen seurassa viikonlopusta toiseen.  51 ajokoetta Samban kanssa, Saundin 23 ja Saken 14, näyttelyitä Saundilla 22, Samballa 15 ja Sakella 2. Mutta en toki kaikissa kokeissa ole ollut mukana, näyttelyissä olen esittänyt itse, jos koirat eivät olleet samassa luokassa. 

Ja nyt some-maailmaa ajatellen, harmi kun nettiä ei ollut silloin, ei edes päiväkirjaa tullut kirjoitettua. Muistoja on onneksi, mutta näihin koe ja näyttely määriin mahtuu niin paljon paikkoja, maastoja, ihmisiä ja juttuja, että ne olisi ollut kiva kirjoittaa vaikka blogiin! Kaiken kokemani, koirien kanssa harrastaessa, voisi yhdellä sanalla tiivistettynä verrata rikkaudeksi.

Sari <3 Samba

Anni <3 Aapo

Sattuu ja tapahtuu

8vk ensimmäinen metsälenkki mökillä

Ampiaisen pisto ja turvonnut kuono ;(

Ilmeisesti ampiainen pääsi yllättämään. Tomera, utelias pentu työntää nokkansa joka paikkaan, näin kävi sitten marjapensaan alla. Puolen tunnin kuluttua ulkoilusta yläsilmäluomet turposi, ensin toinen silmä muurautui umpeen, kohta sen jälkeen toinen. Sitten oli vuorossa kuonon turpoaminen. Valkoinen osa kuononpäästä näytösti lähinnä lumipallolta. Ulkoilusta oli nyt kulunut reilu tunti. Soitimme päivystävälle eläinlääkärille ja hän määräsi ensiavuksi puolikkaan kyytabletin.
Tuska oli valtava, kutitti ja itketti. Yö meni sairaanhoitajana. Onneksi kyytabletti helpotti oloa niin, että tunnin päästä pentu torkkui pieniä unia ja kutina rapsuttelu oli vähäisempää.
Seuraavana päivä töistä palatessani huomasin pennun olevan itkuinen ja levoton. Lapset kertoi Aapon nukkuneen lähes koko päivän. Lähdimme siis päivystykseen.
Aapo sai kaksi kipupiikkiä ja antibiootti kuurin. Oli siis oikeasti kipeä ja paukamia oli pitkin kuonoa ja selkää. Paukamat säilyi vielä kolme päivää pistoksen jälkeen.
Lääkäri halusi ottaa verikokeen kun havaitsi miten heikossa kunnossa Aapo oli. Ja diagnoosi oli keskivaikea anemia. Järkytyshän se oli kaikille. Lääkäri ehdotti että lähtisimme helsinkiin yliopistolliseen eläinsairaalaan. Olin kotihoidon kannalla, joten jäimme kotiin. Aapo virkosi ihan eri koiraksi mitä oli ollut aiemmin. Yö meni riekkuessa ja valvoessa. Ajattelin että nyt pentu heräsi henkiin. : ) Helpotus sinäänsä.
Kävimme kontrollissa ja arvot eivät ollut juurikaan muuttuneet, mutta eri lääkäri oli sitä mieltä että ei olisi syytä huoleen, koska veriarvot taulukoissa on aina aikuisen koran viitearvoja. No,nyt jäädään odottamaan ja otetaan verikoe taas kun mennään rokotukseen ja selvitetään sisätauti lääkäriltä siihen menessä pentukoiran raja-arvot anemiaan.
Anemiasta tulee mieleen apaattinen ja väsynyt potilas. Aapo on ollut pienestä asti kovin paljon nukkuva ja huonosti syövä itkuinen pentu. Kun emän luona kävimme pentuja katsomassa, niin silloinkin Aapo uikutti koko ajan... Vaihdoimme diagnoosin jälkeen ruokamerkkiä ja lisättiin ruokaan jauhelihaa ja piimää, raejuustoa tai kernaviiliä. Ruokahalu muuttui vaihdoksen myötä hyväksi. Minun mielestä Aapo on nyt ihan normaali pikkupentu. Aika näyttää miten meille käy. Jos punasolu määrä ei kohoa, niin onko voimia ajohommiin.. Toivotaan että kaikki on hyvin ja saadaan Aaposta uusi kilvankäviä ;)

Pentu kotona :)

Aapo 7vk, ikävä kavereita ja totaalinen väsy.
Jännittävä päivä. Lapset sai todistukset koulusta, esikoinen sai yläasteen päästötodistuksen. Kakkukahvien jälkeen lähdettiin hakemaan pentu kotiin. Auto matka oli itkua ja parkua, sydän hakkasi ja paniikki oli kova.  Uni maistui heti kotiin tultua, pentuerievun päällä. <3

Aapo 6 viikkoa

Aapo 6vk.
Voi mikä jälleen näkeminen, oli pennut taas viikossa kasvaneet. Vilperttejä.. Viikko vielä niin Aapo kotiutuu :)

Vihdoinkin!

Suomenajokoiran pentua oli haaveiltu jo pitkään, edellisestä koirastani on kauan. Perheen perustaminen tässä välillä oli ajankohtainen asia ja koirat saivat jäädä. Nyt lasten ollessa isoja, kaipaus ajokoiraan oli kova.

Koirien kanssa aloin harrastamaan 12 vuotiaana. Samba ja ajokoiraharrastus vei sydämeni.
Talven aikana selaisin nettiä ja etsin ja etsin, sitten läheltä löysin tämän kasvattajakilpailun voittaneen Eräjätkän kennelin. Käytiin valitsemassa uros, pentueen ollessa 5viikkoa. Ei ollut kovin helppo tehtävä. Valkoisimman pennun kuvaa olin katsellut ja sieltähän se ensimmäisenä heräsi ja syliini tepasteli kun pentueen ensikertaa tapasimme <3

Aapo vauva

Näyttelyasentoa

Jussi ja pentuja 5viikkoisina

Anni ja pentuja

Koko pentue 6 viikkoisena <3

Emä FIN KVA  Eräjätkän Akka