Häkki valmistui Aapon ollessa 10 viikkoinen. Sinne opettelu tapahtui vähän kerrallaan. Pentua ei sinne nakattu ja ovi perässä kiinni, ei tosiaan, vaan sen kanssa mentiin sinne yhdessä, juotiin kahvit ja vietettiin aikaa ja leikittiin. Näin meni viikon päivät, ja usein lenkin jälkeen Aapo halusi mennä suoraan häkkiin, ja sitten alettiin jättämään yksin pidemmiksikin ajoiksi. Nyt viettäää jo koko päivän häkissä.
Hyvin ja helposti on mennyt opettelu. Vinkumista on vain ihan vähän, kokeilee olisiko siitä apua häkistä pois pääsyyn. Vinkumisen aikana komennetaan olemaan hiljaa ja takaoven pamautus ääni on auttanut. Fiksu koira, tai mökötystähän siitä seuraa. Alta kulmien suloisella ajokoiran katseella tuijottaa, että oletteko ihan tosissanne. Juu ollaan tosissaan, mutta nyt kesälomien aikaan Aapo pääsee usein päivän aikana lenkille ja pihalle ihmisten kanssa touhuamaan. Sisällekkin on tervetullut. Yöt menee vielä sisäkoirana.
Minun mukavin kesäloma pitkästä aikaa, ei reissua ympäri suomen, ei kyläilyjä, ei shoppailuja, on vaan saanut olla kotona ja viettää aikaa tämän sydämensärkiän kanssa. Jotenkin nämä viimeiset päivät on ollut sellainen tunne, että jotain puuttuu, pentu ei ole pyörimässä jaloissa eikä vaadi jatkuvaa seuraa.. Luulen että olisimme pärjänneet ilman häkkiäkin... ;) Haikeutta havaittavissa?
 |
| Mökötys |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti